VIIMEISTÄ VIEDÄÄN

ÄÄÄÄÄ, viimeinen viikko pyörähti käyntiin tänään!

Nyt kun alkaa viimeisen viikon ensimmäinenkin päivä muuttumaan illaksi, tuntuu kuin matkalla olisi ollut vasta viikon. Ensimmäisen viiikon jälkeen tuntui taas aivan siltä, kuin olisi ollut kuukauden jo matkalla. Eli kyllä aika on mennyt suhteellisen nopeaa vauhtia täällä!

Palataan kuitenki vielä hetkiksi aikaa viime viikkoon.. Viime viikolla sain koulussa valmiiks tukirankenteen! Pienten hankaluuksien jälkeen oli mukava huomata, ettei siitä nyt niin hirveä tullutkaan :D Erilaisten vaikeampien liitosten teko samaan rakenteeseen ja niiden liittäminen yhteen tuotti jonkin verran ongelmia.

Tukirakenne kasattuna. Vielä puuttuu puiset naulat, jotta rakenteen osat pysyvät kunnolla kiinni toisissaan.

Keskiliitos lähempää. (Rakenne on edelliseen kuvaan verrattuna ylösalaisin lattialla)

Keskiviikkona kävimme hyvin mielenkiintoisessa paikkassa, Dialog im Dunkel Hamburg. Kyseessä oli oikeasti sokeiden ihmisten pitämä "näyttely". Sinun oli mahdollisuus kokeilla sokean elämää yhden tunnin ajan. Taloon oli tehty tila, joka oli pimennetty täysin, tilassa ei pystynyt näkemään yhtään mitään.
Meitä oli seitsemän hengen porukka. 15 minuuttia ennen meidän vuoroamme siirryimme "näyttelyn" ovensuulle odottelemaan opastamme. Ovelle tuli nainen, joka oli sokea. Hän kertoi meille hieman paikasta ja keräsi lippumme. Hän ohjeisti meitä miten pimeässä kuluu käyttäytyä ja näytti miten sokeankeppiä käytetään. Ja kyllä, saimme kaikki sokeankepin. Nainen opasti meidät kohti pimeyttä ja "esitteli" meille oppaamme kierrokselle, emme kuitenkaan nähneet opastamme kuin vasta lopuksi kun olimme päässeet takaisin päivänvaloon.
Aloitimme kierroksen ja opas puhuin meidän onneksemme englantia. Tilassa koimme kaikkia arkisia asioita sokean näkökulmasta; näkemättä mitään, käyttämällä haju- ja tuntoaistia. Kävimme puistossa, torilla, pienessä asunnossa ja lopuksi tilassa oli oikea kahvila, josta pystyi osatamaan pientäsyötävää/juotavaa. (Olimme siis edelleen pimeässä) Istuuduimme pöytään ja opas kyseli meiltä mielipiteitä. Juttelimme hetken aikaa ennen kuin palasimme päivänvaloon, tai ensin hämärähuoneeseen muutamaksi minuutiksi, jotta silmämme tottuvat tunnin pimeässä olon jälkeen valoon.
Kokemus oli erittäin mielenkiintoinen! Toisaalta hyvin jännittävä, mutta todellakin kokemisen arvoinen! Suosittelen ehdottomasti!!




Koulussa olimme aloittaneet uutta projektia; kattorakenteen pienoismalli. Saimme sen perjantaina valmiiksi. Teimme ensin piirrustukset oikean rakennelman kokoon ja käytimme sivuprofiilin piirrustuksia oikeiden osien tekemiseen. Teimme osat hyvin paljolti viivojen perusteella eli laskemista ei ollut oikeastaan ollenkaan. Herra Voss auttoi meitä hyvin paljon rakennelman tekemisessä, koska tekeminen oli hyvin erilaista mihin Suomessa on tottunut. Mutta valmista tuli!

Kattorakenteen pienoismalli valmiina.

Tänään maanantaina menimmekin sitten maanmittaukseen.. Nämä 5 saksalaista oppilasta, jotka olivat Suomessakin vaihdossa tulivat nyt koululle ja menivät maanmittausta harjoittelemaan, joten menimme heidän kanssaan. Totesimme kuitenki Neelan kanssa, että aihealue ei kenties ole meille se mielenkiintoisin (varsinkin, kun itse en edes opiskele Suomessa mitään sellaista), niin kysyimme Herra Vossilta josko voisimme tulla puupuolelle tekemään "koristepylväitä". Ja saimme luvan olla viimeisen viikkomme niitä tekemässä :).

Kaivoimme perustuspalkeille kuoppaa oudoimmalla lapiolla mitä olen käyttänyt..

Kohta nähdään Suomi!